Yllä oleva kuva on pienen pieni yksityiskohta Intialaisen Khajurahon kaupungin muinaisen temppeli-alueen rikkaasta ja loputtomiin jatkuvasta kuvituksesta. Voitko kuvitella hetken millainen on yhteiskunta, joka jättää jälkeensä tälläisen kuvallisen perinnön? Kulttuuri, jonka kasvattamat taiteilijat ovat ikuistaneet elämän kaikki aspektit yhtä pyhinä, yhtä kauniina yhteiskunnan hengellisen elämän keskukseen? Khajurahon kohdalla kyse ei todellakaan ole ollut mistään maanalaisesta, salaisesta kultista, vaan selkeästi koko sen aikaisen, näissä maisemissa eläneen sivilisaation elämäntavasta ylistää ihmistä sen kokonaisuudessaan. Näissä veistoksissa elämä on juhla. Seksuaalisuus on pyhää. Feminiinisyys ymmärretään kaiken elämän, muodon ja materian antajaksi ja miehisyys sitä suojelevaksi voimaksi. Kumpikaan ei voi toteutua tarkoituksessaan ilman toista.

Khajuraho oli lähes kolmetuhatta vuotta sitten kukoistaneen Intialaisen Tantran keskittymä. Täältä se levisi kauas Tiibetiin ja jopa Kiinaan asti, kunnes 1100 luvun ristiretkien seurauksena temppeleistä 80% hajotettiin ja Tantrinen elämäntapa painui maan alle. Tässä kohtaa Tantrasta tuli salaista, esoteerista perintöä. Islamistiset valloittajat eivät katsoneet hyvällä Jumalatar palvontaa, vapaata seksuaalisuutta ja siitä kumpuavaa elämän voimaa ja iloa. Ja niin Tantrikoista tehtiin syntisiä, yhteiskunta järjestyksen vihollisia, noitia, ihmissyöjiä, ja ties mitä.

Sana Tantra tarkoittaa menetelmiä ja kudinta, yhteen kutomista. Tantrasta on aika vähän säilyneenä vanhoja kirjallisia opinkappaleita, mutta Vijnana Bhairava Tantra on yksi sellainen. Se on Shivan ( universumin maskuliinisen prinsiipin henkilöitymä ) vastaus Shaktin ( universumin feminiinisen prinsiipin henkilöytmä, Shivan puoliso) kysymykseen, kuinka voimme ymmärtää olemassa olon todellisen luonteen ja tarkoituksen. Vastaus on 112 runollisesti kuvattua erilaista meditaatio harjoitusta.

Eli Tantra on alunperin hyvin pitkälti käytäntöä, erilaisia, eri tilanteisiin tarkoitettuja menetelmiä, joka ohjaavat meitä avautumaan kehomme ja maailmankaikkeuden energioille, jotta ne voisivat läpäistä olemuksemme niin energeettisillä kuin fyysisilläkin tasoilla ja puhdistaa sen niin fyysisistä myrkyistä kuin mentaalisista harhoista ( klesha) jotka samentavat aistimme ja tietoisuutemme, ja estävät meitä havaitsemasta todellisuutta sellaisena kuin se on.

Monelle nyky-ihmiselle sana Tantra tuo mieleen vain ja ainoastaan seksin. Se herättää mielikuvia tunteja kestävistä ryhmä-seksi sessioista ja ylipäätään epämääräisestä hedonismista. Tantran ydin ei kuitenkaan alunperin ole ollut siinä että ihmiset kokisivat enemmän ja parempia orgasmeja. Tämä kuva on vääristynyt. Tantran pyrkimys oli ja on vapauttaa ihmiset elämään siinä koko potentiaalissaan, joka heille on annettu tänne inkarnoitumisensa kautta. Syy siihen että neo-tantra niin vahvasti on painottunut seksuaalisilla pari-harjoitteilla on varmastikin se, että nyky-ajan länsimainen ihminen on juuri seksuaalisella alueella hyvin haavoittunut ja lukkiutunut. Se on alue, joka on toisaalta täysin torjuttu, ja sitä myöten kovin vääristynyt ja hallitseva meidän elämässämme. Ei tarvitse kuin avata some, televisio tai kävellä läpi ostoskeskuksen  ymmärtääkseen, että seksuaalisuudesta on tehty halpaa kauppa-tavaraa. Seksi on kovin monelle joko pakko-mielle tai pakko-pulla. Saman ilmiön kaksi ääripäätä. Ja syy siihen on että olemme kadottaneet yhteyden itseemme ja sitä kautta toiseen. Olemme kadottaneet yhteyden Rakkauteen muuna kuin emootiona, joka ruokkii fantasioita ja projektioita, tuottaa nopean nosteen ja usein raskaan pettymyksen.

Seksuaalinen loukkaus voi alkaa siitä kun emme lapsena saa imeä äitimme rintaa juuri silloin kuin haluaisimme. Me koemme, olentona, joka ei silloin ole vielä eriytynyt omaksi individuaalikseen, että tarpeissamme, siis meissä ( pieni lapsi ei kykene erottamaan tarpeita itsestään. Hän on yhtäkuin nälkänsä ja toisaalta yhtä kuin syvä tyydytys tullessaan ruokituksi ja hyväillyksi) on jotakin vikaa. Häpeä astuu kuvaan.  Me emme uskalla olla haluavia, tarvitsevia, haavoittuvia, koska olemme varhain oppineet että emme tule kohdatuksi sellaisena. Meille on naurettu, meitä on kiusattu, meitä on vähätelty, kun olemme tulleet näkyviksi. Pikku hiljaa opimme että saadaksemme haluamamme meidän täytyy manipuloida muita. Alamme kasata päällemme maskia, persoonaa, jonka alle hukkuu alkuperäinen, todellinen Minämme. Tästä tilasta käsin on turvallisempaa katsoa pornoa yksin salaa, kuin kertoa omalle kumppanilleen että toivoisi tulevansa vaikkapa sidotuksi rakastelun aikana. On hyväksytympää olla kova ja menestynyt mutta sisäisesti onneton, kuin vaikkapa työtön, omien polkujen kulkija ja häpeämättömän onnellinen.

Kaikki se, mitä torjumme, vahvistuu. Jos ihminen ei saa olla sitä mitä hän on, torjutut tunteet ja tarpeet ottavat helposti vääristyneitä muotoja.

Hetero miehillä on nyky-yhteiskunnassa varmasti monin paikoin kuohittu olo. Naisten seksuaalisuus on saanut vapautua jo pitkään. Seksuaali-vähemmistöt saavat äänensä kuuluviin. Tämä kaikki on ehdottoman hyvää edistystä, tietenkin. Mutta kun patriarkaatti halutaan talloa alas ulkoistettuna syyllisenä kaikkeen, jäävät monet miehet kovin yksin ja ymmälleen oman seksuaalisuutensa kanssa. Väitän, että jos miehet eivät saa toteutua omassa maskuliinisuudessaan, eli olla vahvoja, suojelevia, turvaa ja struktuuria luovia ja saaden näistä ominaisuuksista myös ansaitsemaansa arvostusta, kääntyy maskuliininen energia helposti perversioksi, esim piilotetuksi tai avoimeksi väkivaltaisuudeksi naista kohtaan.

Perinteisesti Tantra eroaa esimerkiksi Hatha joogasta siinä että vaikka Tantrassakin on kokoelmia erilaisia fyysisiä menetelmiä, se sisältää silti hyvin vähän ihmisen arkista elämää koskevia sääntöjä. Perinteisesti Hindulaisessa ja myös Budhalaisessa perinteessä käsite brahmacarya on käsitetty selibaattina, tai hyvin ankarasti säädeltynä seksuaali-energian käyttönä, nähden se lähinnä lisääntymis tarkoitukseen soveliaana. Tantra taas käsittäää Brachmacaryan orgasmista pidättymisenä. Ja kyllä, se voidaan katsoa koskevan myös naisia, kyse ei ole pelkästään ejakulaation pidättämisestä, vaan ylipäänsä orgasmin purkavan voiman laajentamisesta niin että seksuaali-energia voi päästä nousemaan ylöspäin ihmisen energeettisen kehon keskuskanavaa pitkin ja läpäistä näin myös ylemmät chakrat avaten ihmisen kosmiselle yhteydelle. Oshon sanoin; Tantra alkaa siitä mihin Jooga päättyy. Ymmärrän itse tämän lauseen niin, että sääntöjä ja struktuureja noudattamalla me pääsemme vain tiettyyn pisteeseen. (Huom. joillekin tämä piste on riittävä, eikä siinä ole mitään vikaa.) Mutta joskus kaikesta harjoittamisesta, hengittämisestä ja meditoinnista huolimatta saattaa sisäisesti kalvaa syvä kaipaus johonkin tuoreeseen, uuteen ja vaaralliseen. Ja se on Tantran alku. Kutsu pysähtyä, kuulla ja aistia oman elämänsä kolkutus identifikaatioittemme takaa. 

Tantra kehottaa tutkimaan omia rajojaan. Jos on elänyt hyvin pidäkkeistä elämää, eikä ole koskaan tutustunut oman seksuaalisuutensa eri puoliin, voi olla hyvä ja terveellistä laajentaa sitä aluetta, mutta ei siksi, että joku muu tekee niin, ei siksi että Tantra opettaja kehottaa siihen. Vaan vain ja ainoastaan, jos ja kun se itseä kutsuu. Samoin, jos on kovin rajaton ja holtiton, niin parinvaihto bileet tuskin on oikea ratkaisu, vaan on hyvä pysähtyä ja miettiä mikä voima omaa käytöstä ohjaa . Tantran oppi kaiken dualismin taustalla vallitsevasta ykseydestä hahmottuu vain polariteettien kautta. Voidakseen todella ymmärtää mitä on vapaus, on tiedostettava vangittuna olemisen tunne, ja päin vastoin.

Itselleni Tantra on avannut toki seksuaalisia kokemuksia ja kohtaamisia, mutta paradoksaalista kyllä, koen että seksuaalinen elämäni on paljon tyynempää nyt kuin ennen. En kaipaa hetkellistä, puolivillaista fyysistä kohtaamista, koska olen läsnäolon kautta yhteydessä alati läsnä olevaan elämän voimaan. Olen ylittänyt omat rajani tarpeeksi monta kertaa tiedostaakseni siitä aiheutuvan energian menetyksen. Pitkään syytin tästä toista osapuolta, kunnes ymmärsin, että vastuu on viime kädessä kuitenkin minun. Aikuisena ihmisenä me voimme ja meidän pitää puolustaa itseämme. Naisena voin antaa sisäisen maskuliinini puolustaa feminiinistä puoltani ja kokea siten syvää eheyttä itsessäni. Siten myös sisäinen lapsemme, joka ehkä joskus koki turvattomuutta eikä voinut suojella itseään, voi parantua. Ei syyttämällä muita, vaan antamalla itse itsellemme mitä tarvitsemme. Sanomalla kyllä itsellemme. Rakastamalla itseämme. 

Mietin kuinka moni globaali bisnes tässä maailmassa lepää ihmisen epä-kypsän psyyken, identifikaatioiden, elämän ja kuoleman pelon varassa. Kauneus-kirurgia, lääke-teollisuus, sosiaalinen media, reality-tv… Nämä kaikki pohjaavat erillisyyden oletukseen, että on olemassa joku meistä itsestämme irrallinen todellisuus ja toiseus, jonka armoilla me elämme, johon vertaamme itseämme, josta olemme riippuvaisia. Nämä kaikki järjestelmät nousevat siitä ajatuksesta, että ihminen ja orgaaninen elämä on jotenkin vajaa ja puutteellinen, ja että sairaus ja kuolema, tylsistyminen, paikoillaan ja rauhassa itsensä kanssa oleminen ei kuulu elämään tässä materialistisessa eksistenssissämme. Kuinka paljon rahaa ja energiaa me voisimme käyttää yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamiseen, kauneuden ja ilon luomiseen, jos niitä ei tuhlattaisi ihmisten pinnallista persoonaa, epävarmuutta  ja pelkoa ruokkiviin illuusioihin? Miten radikaalisti maailma muuttuisi jos me löytäisimme takaisin yksinkertaisten ilojen äärelle? Luonnon äänet, tuoksut, värit, toistemme läheisyys ja tuki, luominen, leikki, ilo, nauru, nautinto ja toisaalta kipu ja kyyneleet ja niiden jakaminen. Tunteiden valtava runsaus rikkautena, ei uhkana.

Tantra on siis ennen kaikkea tie itseen. Läpi traumaattisten lapsuuden kokemusten, koulutuksen, median, uskontojen luomien harhojen, kuten; voidakseni tuntea olevani ehyt, minulla täytyy olla pari-suhde. Tai että voidakseni todella rakastaa toista, tämän on oltava täydellinen ruumiillistuma minun fantasioideni ranskalaisista viivoista. Tai että voidakseni nauttia seksistä, minulla täytyy olla täydellinen mainos-kuvien vartalo. Tai että rakkaus on riipivää ja omistavaa. Ja listaa voisi jatkaa loputtomiin..

Siinä missä ulkomaailma ja oma mielemme vetää meitä jatkuvasti pois itsestämme, ulospäin, projektioiden ja fantasioiden maailmaan, Tantra ohjaa takaisin sisäänpäin. Radikaalin rehellisyyden ja totuuden piiriin. Totta on vain käsillä oleva hetki. Ja toinen ihminen peili. Se mitä itsessäni en kohtaa, heijastuu toisista minulle takaisin. Jos en rakasta itseäni, ei kukaan voi rakastaa minua. Jos en itse käsittele negaatioitani, ei kukaan muukaan tule ja ota niitä minulta pois. Samoin, sen mitä annan itselleni, olen valmis sallimaan myös toiselle. Suuttumus, kiukku ja agressio nousee aina pelosta ja omasta kohtaamattomasta haavasta. Jokainen meistä on haavoittunut jossakin kohtaa. Ei ole oleellista missä ja kuinka vakavasti, vaan se, miten käännämme kokemuksemme viisaudeksi ja myötätunnoksi itseämme ja muita kohtaan.  Miten voimme kohdata toiset vaatimatta heiltä mitään, vaan antaen oman rakkautemme virrata lävitsemme niin, että se läikkyy yli? Todellinen Rakkaus ei katkeroidu, takerru, vertaa tai kadehdi. Se vain on. Todistaa kaikkea tässä ja nyt. Lisääntyy ja kasvaa sitä mukaa kun sitä koetaan ja jaetaan.

 

“Remember, tantra says life is wild. One has to live it through all the dangers, hazards – and it is beautiful because then there is adventure. Don’t try to make a fixed pattern of your life. Allow it to have its own course. Accept everything; transcend duality through acceptance and allow the life to have its own course – and you will reach, you will certainly reach. This ”certainly” I say, not to make you secure – this is a fact, that’s why I say it. This is not your certainty of security. Those who are wild always reach.”

-Osho