Tämän päivän yhteiskunnallisessa, ja erityisesti tasa-arvo keskustelussa, on voimakas tendenssi tuomita ja tuhota patriarkaatti. Tuo vuosituhansia vallassa ollut struktuureja, sääntöjä ja mies-sukupuolta suosiva järjestelmä.

On kosmologinen tosi-asia että aurinkokuntamme  planetaariset asemat ovat viime vuosikymmenellä asettuneet niin,  että auringon sijasta olemmekin suoremmin linjassa galaksin keskustassa olevaan mustaan aukkoon ja tämä vaikuttaa valtavalla, näkymättömällä voimalla meihin.

Aurinko edustaa maskuliinista prinsiippia; sähköisyyttä, tietoa, logiikkaa.

Siitä saakka kun yleisesti hyväksyttiin maan kiertävän aurinkoa, ovatkin juuri nämä arvot ohjanneet yhteiskuntaa. 

Musta aukko taas edustaa feminiinistä prinsiippiä; magnetismia, intuitiota ja ali-tajuntaa.

Feminiininen energia on kasvanut huimasti Maa-planeetalle viimeisten vuosi-kymmenten aikana, ja onhan maa-planeetta, Äiti-Maa, kuten kaikki alkuperäis kulttuurit tietävät, itsessään feminiininen. Ei ole siis mikään ihme, että ihmiset kokevat voimakasta tarvetta yhdistyä uudelleen maahan. Kasvattaa itse ruokaa, asua lähempänä luontoa, vaalia ns. pehmeitä arvoja, ja hyvä niin! 

En itse kuitenkaan koe, että patriarkaatti tulisi korvata matriarkaatilla. 

En myöskään allekirjoita tiedostavan vasemmiston slogania: ”Future is Feminine”. 

Miesten syyllistäminen ja/ tai feminisointi ja naisten maskulinisointi on tietynlainen muodikas, vallalla oleva agenda, mutta itse koen, että se on luonnollisten lakien ja siten elämän vastainen

Yksityisen ihmisen elämässä maskuliinisen energian kieltäminen näyttäytyy helposti elämän hallinnan puutteena ja itsensä toteuttamattomuutena. Me vellomme loputtomiin tunteissa ja odottelemme oikeaa fiilistä tarttua toimeen. 

Moni nainen kadottaa elämänsä suunnan ilman maskuliinista energiaa. Harvalla meistä, ikävä kyllä, on ollut terve ja vahva maskullini läsnä elämässä lapsuudessa, ja siksi naisen tulisikin ensi sijaisesti löytää ja parantaa oma sisäinen maskuliininsa, joka tietää milloin ja miten nousta puolustamaan omia tai esimerkiksi lastensa rajoja, ja miten toimia omien tavoitteiden eteen.

Yhteiskunnallisella tasolla koen, että mikään yhteisö ei voi säilyä ilman vahvaa maskuliinia. 

Kun naiset perinteisessä kylä-yhteisössä olivat niitä jotka spiraalinomaisen fokusoitumisensa kautta kykenivät sekä hoitamaan, ruokkimaan, parantamaan että myös havaitsemaan uhkaavat vaarat, olivat miehet niitä jotka nousivat ja lähtivät, yksi-pisteisen fokuksensa tuella, pelotta taistelemaan ja puolustamaan yhteisöä ulkoa päin tulevalta uhalta. 

Jotta yhteiskunnan heikoimpien oikeudet tulisivat suojelluiksi, tarvitaan sekä kypsää äiti- että isä- arkkityyppiä, joista kumpikin kantaa vastuunsa yhteiskunnan säilymisen, ja heikoimpien suojelemisen nimissä.

Jokaisen meistä tulisi pysähtyä tarkastelmaan missä oma elämä on epä-tasapainossa. 

Missä asiat eivät aktualisoidu, vaan odotellaan ja fiilistellään ja ajatellaan, että ehkä ensi vuonna sitten. Tämä on feminiinia laatua, ja se laatu kaipaa tuekseen maskuliinia, joka sanoo;  hyvä, että tiedostat pelkosi tai epävarmuutesi mutta siitä huolimatta, nyt me tartumme toimeen!

Maskullini taas kaipaa tuekseen huomiota, kiitosta, hoivaa. Ja on taas, ensi sijaisesti, jokaisen aikuisen ihmisen oman sisäisen feminiinin tehtävä tunnistaa tämä tarve, sanoittaa se itselle tai toiselle ja huolehtia että se tulee täytetyksi.

Voitko kuvitella millaiseksi ihmissuhteet ja yhteiskunta voisi muodostua, jos jokainen ihminen oppisi tunnistamaan ja tasapainottamaan tätä sisäistä maskuliinin ja feminiinin polariteettia?

Kun naisella on terve, vahva, ja tasapainossa oleva sisäinen maskuliini, hän tunnistaa sen myös itsensä ulkopuolella. Sama pätee miehiin ja feminiiniin energiaan.

Yhteiskunnan tasolla taas, kun me kasvamme aikuiseksi, jolla on sisäinen kypsä maskuliini ja feminiini, me voimme ottaa rohkeasti vastuun omasta elämästämme. Vasta näin me kykenemme näkemään, kun ulkopuolelta lähestyy uhka, ja voimme puolustaa, etenkin yhteisömme heikoimpia,  sekä Äidin että Isän energiassa.