Kristinuskoon kääntyminen on selkeästi kasvava ilmiö sosiaalisessa mediassa useiden nuorehkojen ja ehkä aiemmin ns. New Age ilmiöiden parissa harrastaneiden ja vaikuttaneiden ihmisten keskuudessa. Siinä ei sinällään ole mielestäni mitään väärää, itse asiassa päin vastoin, koen, että henkisyyteen herääminen, kristuksen antaman esimerkin seuraaminen ja materialistisen maailmankuvan kyseenalaistaminen on meidän evoluutiomme seuraava askel. Kuitenkin joidenkin taholta Kristuksen löytämiseen kiinteästi näyttää liittyvän kaiken ei-kristillisen henkisyyden tuomitseminen. New age pesuveden mukana heitetään menemään niin vanhat viisaus-perinteet, jooga, meditaatio, kuin psykologinen itse-ymmärryskin. Itse koen, että tässä kohtaa liikutaan sumuisilla vesillä.

On hyvin luonnollista, että monenlaiset kompleksit aktivoituvat näissä olosuhteissa, missä olemme olleet viimeiset 2,5 vuotta. Sekä uhri-syyllinen akselilla, että uhri-pelastaja akselilla. Kun kaikki tutut turva-mekanismit ja verkot otetaan pois tai ne paljastuvat jo aikoja sitten mädäntyneiksi, olkoot ne sitten viralliset tahot, vanhat harrastukset, gurut ja opit, on tilalle pelastajaksi tullut joillekin presidentti Trump ja ns. Valkohatut, joillekin kryptovaluutta, ja osalle vastaus on noussut Jeesuksessa Kristuksessa. 

Polttava kysymys monille kuuluu; Mikä on henkinen ulottuvuus tämän kaiken kaaoksen taustalla? Onko tv -uutisten, rajoitusten, määräysten ja toisaalta ns. totuus -liikkeen paljastusten tuolla puolen käynnissä näkymätön hyvän ja pahan välinen taistelu, juuri sellainen mistä esimerkiksi Raamatun Ilmestyskirja puhuu, ja josta materialistiseen maailmaamme kantautuu vain heijastumia? Mikä on lopullinen totuus ja onko sellaista, vai onko se aina suhteellista?

Länsimainen arvo-maailma on nykyään hyvin tyhjä kaikesta pyhästä. Elämän, ihmisyyden ja luonnon pyhyydestä. Viattomuuden pyhyydestä. Jonkun itseämme suuremman voiman tunnistamisesta ja tunnustamisesta.

Vuosisatojen saatossa me olemme ihmisinä typistyneet systeemin orjiksi, ( tässä markkinavoimien rinnalla institutionaaliset uskonnot ovat tehneet omaa merkittävää työtään perisynnin käsitteen kautta) liha- ja luu-kasoiksi, veronmaksajiksi, jotka olemme olemassa kulutusvoimamme kautta, hallittavissa sokeiden pisteidemme, uskonnoissa syntiemme kautta.  

On jo fysiikan lakien mukaisesti selvää, että siellä missä on tyhjiö, se täyttyy jollain. Jumalan paikan on korvannut materia ja materialistinen tiede. Itse-tutkistelun ja henkiset harjoitukset hedonismi ja oman ruumiin palvonta, tästä esimerkkinä selfie-kulttuuri ja valtavaksi kasvanut plastiikkakirurgia business… Vapaan keskustelun ja tahdon on korvannut  massojen mielen hallinta ja  konformismi.

Transhumanistinen salaliitto teorialta kuulostava tulevaisuuden visio on ikävä kyllä jo kovaa vauhtia etenemässä agendan mukaisesti. Transhumanismin puolesta avoimesti hehkuttaa, ja saa myös ällistyttävän paljon media-tilaa tälle soopalleen, kirjailija ja filosofi Yuval Harris, Maailman Talousfoorumin johtajan Claus Shwapin neuvonantaja. 

Harris julistaa, että ihmiset voivat jo unohtaa vapaan tahtonsa, mikrosiruttamisen kautta eliitti voi seurata meitä kohta jopa nukkuessamme. Sielu ja Jeesus on hänen mukaansa käsitteinä pelkkiä vitsejä.

Tämä, jos mikä, edustaa itselleni pahuutta. Röyhkeä pyrkimys ihmisen vapaan tahdon täydellisen riistoon. Jumalaksi jumalan paikalle asettuminen. Kaikkien luonnollisten lakien halveksuminen.  

Kysynpä muuten, missä on yhteiskunnallinen keskustelu aiheesta, missä määrin olemme avoimia näille Yuvalin edustamille ideoille ? Tästä pitäisi olla jo kuuluvat debatit käynnissä, sekä kirkon, että akatemian piirissä.

Jokatapauksessa Yuvalin ideat näyttävät uppoan pelottavan pehmeästi moniin. Se, että voisi korjata ikävät, inhimilliset  valuviat kuten surun ja kivun neuro-linkillä päässä, houkuttaa ihmisiä, jotka eivät enää näe mitään ylevää itsensä syvällisessä tuntemisessa ja haastamisessa. 

Ei ole mikään ihme että kaaoksen aikana ihmiset etsivät vastauksia, kuka New Agesta, kuka Kristuksesta, kuka keinoälystä  tai radikaalista aktivismista.. Mutta kaikki tiet johtavat kulkemaan ympyrää, jos ajattelemme, että joku muu siivoaa sotkumme puolestamme. 

Jumala antoi meille vapaan tahdon, koska ilman sitä emme koskaan opi omien valintojemme seurauksista. Me emme koskaan opi kantamaan vastuuta, jos karman voi pyyhkiä pois rukoilemalla ja toivomalla. Meillä ei ole tietä ulos itsestämme, eikä pakopaikkaa omista valinnoistamme, ajatuksistamme ja uskomuksistamme. 

Niin kauan kuin emme tee tiedostamatonta tiedostetuksi, se ohjaa meidän elämäämme ja me kutsumme sitä kohtaloksi. Näin vapaasti Jungia lainaten. 

On aivan selvää, että siinä missä maailmassa on pyhyyttä ja kauneutta, täällä jyllää myös pimeää voimaa ja pahuutta. Yuval Harrisin kaltaiset tyypit inhoavat orgaanista ihmistä. Ja niin kauan kuin ihmiskauppa on maailman tuottavin rikollisuuden haara, me emme voi väittää, etteikö pahuutta olisi. 

Mutta pahuus toimii ja saa voimansa ihmisten kautta. Me ruokimme pahuutta oman tiedostamattoman kautta. Jos joku saa elantonsa toisen ihmisen elämän ja hyvinvoinnin kustannuksella, uskoo hän pohjimmiltaan ja varmastikin tiedostamattaan, ettei hänestä ole sen parempaan. Jos joku katsoo tätä riistoa, vaikkapa pornon muodossa siitä kiihottuen, hänen olisi kohdattava tilanteensa, kyettävä olemaan kehossaan voidakseen tuntea miten dissosioituneeseen tilaan pornon katsominen johtaa, kuinka se syö elämän energiaa, ja pohdittava syitä riippuvuutensa taustalla. 

Se, että tuomitsee ihmiskaupan mutta uskottelee, että se materiaali mitä itse kuluttaa, on väkivallasta vapaata, ja vaikkapa jälkikäteen kovasti häpeää, katuu ja rukoilee, vain löytääkseen itsensä taas kohta koneen ääreltä, on pelkkää itse petosta.

Pahuus ei poistu maailmasta teeskentelemällä ettei sitä ole. Jokaisessa meissä on potentiaali niin hyvää kuin pahaan. Jokainen meistä kykenee pahaan tietyissä olosuhteissa, tietynlaisen kasvatuksen ja kohtelun jäljiltä, ja niin kauan kuin emme katso tätä potentiaalia itsessämme, me projisoimme sen ulos. Mitä enemmän meitä inhottaa ja kuvottaa tietyt ilmiöt ja asiat ja ihmiset, olkoon he sitten vaikka New Age hörhöjä, pedofiileja, korona-uskovaisia tai  uskiksia, niin sitä varmempia voimme olla, että meissä itsessämme on näitä samoja piirteitä. 

Ja miten tulla tietoiseksi omasta varjosta? Ymmärtämällä ensinnäkin sen, että kaikki ulkomaailmassa peilaa meitä itseämme takaisin. Emme elä solliptisessa maailmankaikkeudessa. Meitä on täällä lähes kahdeksan miljardia. Mutta me emme kertakaikkiaan voi nähdä toisissa ihmisissä jotain sellaista, jota meissä itsessämme ei ole. Ensimmäinen askel on siis tulla tietoiseksi triggereistä, eli ihmisistä, ilmiöistä ja tilanteista, jotka herättävät voimakasta emotionaalista latausta. Sen jälkeen meditaation merkitystä ei voi liikaa korostaa. 

Meditaatiolla en tarkoita eskapismia, hyvän olon jahtaamista, dissosioitumista. Meditaation tarkoitus on tehdä meidät tietoiseksi siitä, mikä on läsnä juuri nyt. Se sisältää kehollisuuden, emootiot, ajatukset, energian. Havaita, todistaa  ja pysyä kiinnittymättömänä. Olen tämä keho ja en  ole tämä keho. Olen nämä tunteet ja en ole nämä tunteet. Olen nämä ajatukset ja en ole nämä ajatukset. Se tila, tyhjyys, joka jää identifikaatioiden väliin, on itselleni juuri se tila, jossa vapaa tahto, rakkaus ja jumalallisuus mahdollistuu.

Kun tutustumme varjoomme, katsomme rehellisesti ja suoraan mutta lempeydellä omaa himoamme, sadismiamme, kateuttamme, ahneuttamme, nämä torjutut puolet ikään kuin kesyyntyvät, saavat palata pimeästä varjosta takaisin kotiin ja lakkaavat vaikuttamasta meihin torjutulla ja siksi usein arvaamattomalla voimalla. Voimme ottaa näihin aspekteihin sitoutuneen energian tietoiseen käyttöön.

Kun pystymme kokemaan myötätuntoa, rakkautta ja ehdotonta hyväksyntää kaikkia puoliamme kohtaan, me eheydymme, emmekä enää ole alttiita energian kaappauksille ja näille ns. pahoille, tai demonisille voimille. Niille ei enää ole sisäänpääsy aukkoja kentässämme.

Vain oman kärsimyksemme kohtaamisen kautta me voimme avautua koko ihmiskunnan kärsimykselle, syyttelyn ja sormella osoittelun sijaan. Me voimme tehdä surutyön menetetyn paratiisin vuoksi, ja ymmärtää, että kipu, vajavaisuus ja kuolema on osa ihmisyyttä. Me emme ole jumalia, mutta me olemme osa häntä, hänen lapsiaan. Meille on annettu ajattelun, tutkimisen, tahtomisen kyky. Meille on annettu kyky oppia ja kasvaa, ja meille on annettu nöyryys ja terve häpeä, jolloin ymmärrämme kun ylitämme rajat. Täten näen, että paluu jumalan luo paratiisiin on mahdollista. Tässä ja nyt. Aivan kuten Jeesuskin, minun mielestäni, meitä opettaa.