Joogaopettaja Mia Jokiniva loi ja jakeli sosiaaliseen mediaan muutamissa päivissä jo laajalle levinneen ja paljon huomiota saaneen vetoomuksen, jonka alle keräsi joogan parissa työskentelevien henkilöiden nimiä ilmaisemaan sitä volyymia, joka haluaa sanoutua irti viime viikkona mediassa runsaasti kyseenalaista huomiota saaneesta QAnon ilmiöstä. 

Jokiniva tietää, toisin kuin siis ilmeisesti iso osa harhautuneista kollegoistaan, QAnon liikkeen edustavan  militanttia ääri-oikeistolaista ideologiaa ja haalivan uskonnollisen kultin tavoin sinisilmäisiä ja loogiseen ajatteluun kykenemättömiä vaihto-ehtoisista ilmiöistä kiinnostuneita ihmisiä piiriinsä suunnitelmallisella manipulaatiolla. Jokinivan mielestä kyseinen ilmiö on uhka demokratialla ja avoimelle tiedonvälitykselle. Vetoomuksen saatesanoissa vilisevät termit kuten fasismi, nationalismi, sekasorto, agenda, populismi jne. Kommenteissa hän jakaa Uskontojen Uhrit RY.n linkkejä ja kehottaa kaikkia jotka ovat joutuneet ko. liikkkeen vaikutus piiriin hakeutumaan ammatti-apuun.

Sanotaan nyt heti tähän alkuun. En ole QAnonlainen.  En kuulu yhteenkään QAnon ryhmään, en sosiaalisessa mediasssa tai muualla. En Lue Q:n ”droppeja”. Olen kuullut ensimmäisen kerran koko ilmiöstä tämän kuluneen puolen vuoden aikana. Seuraan kahta tubettajaa, jotka toisinaan viittaavat Q:hun. He molemmat ovat lukeneita ja valistuneita, sekä akateemisin ansioin että rikkaalla ja monialaisella työ- ja elämän kokemuksella. Heidän viestinsä on vain ja ainoastaan ihmisyyttä ja ihmiskuntaa puolustava, jonkinlaista yhteiskunnallista havahtumista inspiroiva, ei missään määrin yhtäkään ihmis- tai vähemmistö-ryhmää loukkaava tai alentava. Tämän olen siis ymmärtänyt välillisesti QAnon liikkeestä. Se haluaa saada ihmiset ajattelemaan vapaasti, kyseenalaistamaan vallitsevaa narratiivia, pohtimaan omaa totuuttaan, ihmisyyden evoluution tilaa, keinoja joilla maailma voisi olla läpinäkyvämpi, onnellisempi ja totuudellisempi. Se kokee pedofilian ja ihmiskaupan isoksi, järjestäytyneeksi ja laajalti peitellyksi rikollisuuden haaraksi. Tätä minulla, kuten ei kai kenelläkään muullakaan, ole mitään syytä epäillä kaiken sen valossa, mitä tiedämme pedofiliasta mm katolisen kirkon parissa.

Tulkitsen Jokinivan vetoomuksen irti sanoutumisena kaikenlaisesta vallitsevan narratiivin kyseenalaistamisesta. Hänen mukaansa salaliitto-teorioilla ja niiden tutkimisella ei ole mitään tekemistä joogan kanssa.

Nyt minä joogina ja joogan opettajana itsekin, haluaisinkin pohtia mitä joogista tälläisessa julkisessa vetoomuksessa on?

Mistä kumpuaa tarve piirtää esiin kuvaa ”näistä toisista”, ryhmästä, joka on kasvoton ja nimetön, mutta kuitenkin jotenkin täysin kiistaton ja siis ilmeisen vaarallinen, ja sen jälkeen saada tietää kuka kuuluu mihinkin joukkoon?   

Haluaisin myös tietää, missä määrin Jokinivan tiedot QAnonista ja sitä seuraavista ihmisistä ovat paikkansa pitäviä. Kuinka hän voi omissa argumenteissaan syyttää tätä oletettua vastapuolta fasisimista ja ääri-oikeistolaisuudesta, kun itse omalla ulostulollaan harjoittaa mielestäni tarkoituksellista polarisaatiota, syyllistämistä, loukkaamista ja sensuuri-ilmapiirin vahvistamista? Ja kun fasismi sana on jo kerran vedetty esiin, niin pakko kyllä sanoa, että tämän kaltaiset vetoomukset ja nimi-listat eivät muistuta itselleni mitään muuta yhtä paljon kuin nykyajan kirja-rovioita.

Kuluneessa puolessa vuodessa maailmastamme on tullut faktan tarkistajien hallitsema yhteiskunta, jossa on oikeaa ja väärää tietoa, oikeita ja vääriä ajatuksia. Väärin ajattelijat tulee saattaa ilmi ja häpäistä, jotta kukaan muu ei uskalla lähetä sille tielle ja kohta kaikki seisovat näteissä riveissä tottelemassa ja toistelemassa toistensa ajatuksia, ylhäältä päin oikeaksi todettuja. Näkeekö joku että tälläisessä ilmapiirisssä voisi versoa mikään oikeasti uusi ja edistyksellinen, voiko tälläisessa ilmapiirissä kukoistaa ihminen, jolle on annettu lahjaksi empatia, telepatia, sydäntietoisuus, ja joka on Maan vartijaksi tänne asetettu?

Itse haluan välittää jooga-opettajana joogaa, joka ruokkii ihmisen vapautta omaan kokemuksellisuuteen, niin kehollisesti kuin yhteiskunnallisesti. En minä voi tietää oppilasta paremmin mitä hänen kehossaan tapahtuu tai mikä sille tekee hyvää, voin vain ehdottaa, olettaa… Kuinka voisin myöskään sanella että tämä totuus on oikea mutta tuo toinen väärä, ilman että ylennän itseni Gurun asemaan ja -pardon my french- gurujen aikakausihan on ohi? Eikö jooga opeta että olemuksemme ydin on mysteeri? Eikö jooga opeta että kaikki tieto on sisällä? Eikö jooga opeta että hallitsemalla hengitystään, mieltään ja energiaansa ihminen voi voittaa jopa fysiikan lait? Vai oliko tämä kaikki sittenkin vain joogista satuilua?

Toki jos jooga on itselle ensi kädessä mantorojen, asanoiden ja sääntöjen ulkoa-opettelua ja seuraamista, ja jos oma opettajuus on tietämistä ja oikeassa olemista, niin nykyisen kaltainen kaoottinen tilanne voi osua lujaa omiin ehdollistumiin ja egoon. Voi tuntua turvalliselta edelleen yrittää pitää kiinni tutuista tavoista ja kaavoista, ja uskoa sitä mitä ylhäältä päin sanotaan. Maski naamaan, kaksi metriä väliä ihmisiin, seuranta ja kontrolli päälle turvallisuuden nimissä.

Mitä sitten, että me traumatisoimme kokonaisen kehittyvässä iässä olevan sukupolven riistäessämme heiltä oikeuden leikkiin, läheisyyteen ja emotionaaliseen ilmaisuun? Mitä siitä, että lapset pelkäävät; tautia, sitä että ehkä tartuttavat ystävänsä tai iso-vanhempansa, sitä että kotona voidaan huonosti työttömyyden, päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi, eikä loppua näy? Mitä sitten, että annamme vanhusten kuolla yksinään, kunhan eivät kuole koronaan? Mitä sitten että totutamme itsemme uuteen normaaliin, joka estää meiltä hapensaannin, vieraannuttaa meidät toisistamme ja empatiasta ja turruttaa meidät koko ajan vahvempaan kontrolliin?

Suomessa Koronaan on kuollut 400 ihmistä. Teho-hoidossa ei ollut kuukausiin ketään, tätä kirjoittaessa siellä on kahdeksasta kymmeneen ihmistä lähteistä riippuen. Suurin osa koronaan sairastuvista ihmisistä selviää hyvin lievillä oireilla. Osa sairastuu vakavammin, ja osa, useimmiten heikentyneellä immunologialla tai korkealla iällä varustettuna, kuolee. Eikö tämä ole täysin luonnollista, minkä tahansa taudin ollessa barometrillä?

Siinä missä kaikki muinaiset ennustukset, myös vanhat joogiset tekstit puhuvat tästä ajasta, Kali Yugasta. Olemme tämän pimeän, äärimmäisen itsekkyyden, materialismin ja patriarkaalisen kulttuurin aikakauden loppumetreillä. Uusi kultainen aikakausi on tulossa, mutta kuten varmasti pyhiä tekstejä lukemattakin voi fysiikan kautta ymmärtää, ei uusi synny ennen kuin vanha kuolee. Kuolema ja syntymä ovat kaoottisia, sotkuisia tapahtumia. Me olemme tässä prosessissa, uuden ajan synnytyskanavassa, sitä ei kai kukaan voi kiistää, sen tuntee luissaan ja ytimissään. Me käymme läpi jonkinlaista sielun pimeää yötä, niin yksilöinä kuin kollektiivina.

Kriisi on kuitenkin aina mahdollisuus ja kaiken kehityksen edellytys. Kun vanha käy ahtaaksi ja turhaksi, se hajoaa, ja vain siten uusi muoto voi manifestoitua. Uusi, niin kutsuttu Kultainen Aikakausi, joka koittaa Kali Yugan jälkeen, edustaa uutta ajattelua, ihmisen ylintä evoluutiota, harmoniaa luonnon kanssa. Patriarkaatti ei muutu matriarkaatiksi, vaan vihdoin feminiininen ja maskuliininen energia voivat tasapainottua, kilpailu lakkaa, kaikille riittää enemmän kuin kylliksi. Eletään sydämen tietoisuudesta käsin, mielen järjestelmien, egon sijaan. Vasemman aivolohkon johtama looginen, lineaarinen, sääntöihin ja struktuureihin nojaava ajattelu tasapainottuu niin, että oikean aivolohkon ominaisuudet, kuten intuitio, magnetismi, empatia saavat enemmän sijaa yhteiskunnassa ja henkilökohtaisessa elämässä ja olemisessa. 

Jos joku haluaa nähdä, että juuri ne ihmiset jotka kyseenalaistavat vallitsevaa kulttuuria, poliittista johtamista ja terveydenhuollon instituutioita edustavat sitä Kali Yugan pimeyttä ja pahuutta jonka on nyt aika väistyä, niin hänellä on siihen täysi vapaus. Toisaalta olisi suotavaa sallia kokemuksen vapaus myös toisin tämän aikakauden energiat ymmärtäville,  ilman että heidän täytyy katsoa vierestä tulevansa sullotuksi johonkin lohkoon sellaisen nimi-kyltin alle, jota eivät itse ole missään vaiheessa valinneet.

Ehkä jos me jooga-opettajina toistemme syyllistämisen ja listojen keräilyn sijaan jakaisimme entistä vahvemmin itseemme ja toisiimme luottaen sitä tietämystä ja kokemusta, jota meillä ihmisen hyvinvointiin, henkiseen kehitykseen ja vahvan immunologian rakentamiseen on, emme rakentaisikaan juopaa, vaan koherenssia? Entä jos me tietämyksemme mukaisesti pyrkisimme keskittymään siihen, mitä haluamme luoda lisää. Ei anneta riidan ja sormella osoittelun hajoittaa meitä, silloin me olemme todella helppoja pelinappuloita. Jospa tukisimme ja kunnioittaisimme toisiamme, siitä huolimatta, ettemme allekirjoita samoja näkemyksiä tai opinkappaleita? Jospa uskoisimme siihen, että kaikilla on oma polkunsa, taistelunsa ja tehtävänsä täällä, eikä ole meidän dharmamme mukaista kenenkään toisen taakkaa kantaa, muttei myöskään raskauttaa. Ei ole mielestäni jooga-opettajien tehtävä holhota asiakkaita ja oppilaita. Elämä on ikuista ja karma toimii. Meillä kaikilla on omat kysymyksemme ja meidän on saatava löytää omat vastauksemme niihin. Valintamme kyllä opettavat meitä, etenkin ne väärät, ja lopussa kaikki on hyvin. Mutta kuinka kauan haluamme oppia kärsimyksen kautta? Itse haluan valita luottaa kehitykseen joka tähtää ihmisyyden korkeimpaan potentiaaliin, juuri niihin yllä luettelemiini Kultaisen Aikakauden ominaisuuksiin, sen sijaan että alistumme teknologian ja sellaisen kontrolli yhteiskunnan edessä, jossa ihmisyys ja elämän kaikkinainen rikkaus on ajettu alas tehokkuuden ja turvallisuuden nimissä.