Kevät, jona meihin istutettiin pelko. Kiinan perukoilta maailmalle levinnyt, hehkuvan punaiseksi mörrimöykyksi kuvittajien ammatitaidolla ilmennetty korona-virus heitti yhteiskuntamme muutamien keväisten viikkojen kuluessa oudoille raiteille. Vielä helmikuun lopulla matkustin työasioissa Italian pohjois-osissa eikä kukaan siellä puhunut Koronasta mitään. Yhtäkkiä, vain vajaa kuukautta myöhemmin uutisissa levisi reaali-aikaset kuolinluvut ja kuvat täpötäysistä ensi-apu saleista. Suuri osa juuri sieltä samoilta pohjoisen Italian Prosecco -rinteiltä. Maiden rajat suljettiin, ihmiset jäivät kotiin tekemään etätöitä, monet lomautettiin tai jäivät työttmiksi, kuten freelancerit ja pienyrittäjät, töitä ei vain enää ollut, lapset siirtyivät kotikouluihin, ravintolat, teatterit, kirkot, urheiluhallit suljettiin. Meille esiteltiin ”uusi normaali”, eli sosiaalinen etäisyys, turvavälit ja tervehdys, jossa kättelyn tai halaamisen sijasta kopautellaan kyynärpäitä yhteen. Perustuslaillisten oikeuksiemme kuten kokoontumisen ja liikkumisen vapauden vieminen perusteltiin sillä että sairaalojen teho-hoito paikat pysyisivät vapaina riski-ryhmiin kuuluville. Loppupeleissä sairaalat ammottivat tyhjinä. Omasta lähipiiristäni kukaan ei sairastunut. Ja kuka tietää miksi -siksi että karanteeni-toimet tepsivät? Vaiko siksi, että koko covid-19 hysteria oli keinotekoisesti luotu tai ainakin roimasti liitoiteltu? 

Itselleni kulunut kevät, oli silmiä avaava monessakin suhteessa. En lähde tässä sen enempää ottamaan kantaa viruksen olemassa oloon tai Suomen hallituksen tekemiin linjauksiin tilanteen hoitamisessa, vaan haluan pohtia sitä henkistä ja psykologista maaperää jolle tällaiset tapahtumat, sanoisinko operaatiot, on helppo rakentaa. Ongelman ytimessä on surullinen erkaantumisemme luonnosta, joka mahdollistaa sen, että orgaanisen elämän ilmiöt voidaan saada tuntumaan niin uhkaavilta, että ihmiset ottavat vastaan minkä tahansa ”ratkaisun” jonka yhteiskunnan valtaapitävät päättävät ”vaaralliseen” tilanteeseen tarjota, kyseenalaistamatta sen vaikutuksia inhimillisen elämän laatuun yksilö- ja yhteiskunnallisella tasolla. 

Viruksia ja baktereeita on aina ollut ja tulee aina olemaan. Ne ovat vaikuttaneet ratkaisevasti ja pitkällä tähtäimellä positiivisesti ihmisen evoluutioon ja tekevät niin yhä. Altistumalla sopivissa määrin tälläisille eliöille ihmisen immuuni- puolustusjärjestelmä alunperin kehittyy ja pysyy läpi elämän vastustuskykyisenä. Itä-naapurissamme, Venäjän Karjalassa jossa hygienia tasot ovat aivan toista kuin täällä meillä, on tutkitusti lähes olemattomat allergia – ja muut auto-immuunisairaus tasot. Biologisessa mielessä tietty määrä stressiä organismille -nälän, kylmän ja bakteerien muodossa, on hyväksi. 

Länsimaissa me elämme kokoa ajan enemmän irrallaan luonnosta. Me kuljemme vuodet ympäri kumipohjakengissä, pesemme iholtamme pois sitä suojaavan ja  ravitsevan talikerroksen kerran tai kaksi jopa kaksi päivässä, varsinkin jos käytämme saippuaa, ja sitten taas päällystämme sen hajustetuilla voiteilla tai uv- säteiltä suojaavalla titaanidioksidin ja kemikaalien coctaililla mennessämme ulos aurinkoon ja blokkaamme itseltämme näin parhaan mahdollisen tavan saada d- vitamiinia ja muita hyötyjä joita auringovalo jokaiselle maan pinnalla elävälle organismille tarjoaa. Me huuhdomme nämä kemikaalit ja mikromuovit iholtamme pohjavesiin, meriin ja järviin ja näin tietäen tai tietämättämme osallistumme vesistöjen tuhoamiseen, me syömme valmiiksi pestyjä perunoita, muoveihin pakattuja toiselta puolelta maapalloa kärrättyjä raakoina poimittuja ja kemikaaleilla kypsennettyjä hedelmiä tai elintarvikkeiksi nimettyjä tuotteita, jotka ovat niin prosessoituja , ettei ihmisen ruoansulatus järjestelmä tunnista sitä ravinnoksi eikä tiedä mitä niillä tehdä. Me kavahdamme heinikkoa (koska punkit!) likaa, kiviä ja käpyjä jotka satuttavat lenkkarissa muhinutta heiveröistä jalkapohjaamme, me pelkäämme palavamme, hukkuvamme, loukkaantuvamme, reagoivamme ikävästi siihen ja tähän ötökkään, mutta meille ei ole mikään ongelma kyllästää itseämme lisä-aineilla, teflonilla, lääkkeillä ja raskasmetalleilla kosmetiikan, aurinkovoiteiden, rokotteiden ja ties minkä hyvänsä tuotteen muodossa, joka myydään meille jollakin tavoin korjaamaan sitä mitä luonto on meille antanut tai eristämään meidät siitä kaikkinensa. 

Joogit tuntevat käsitteen prana, toisissa itäisissä perinteissä se tunnetaan nimellä chi tai ki. Se on elämän energiaa joka virtaa koko universumissa, kaiken elollisen kautta, ja läpi. Pranaa on ilmassa, mutta se ei ole yhtä kuin happi. Se ei ole mitattavissa olevaa materiaa, vaan värähtelyä, lopulta valoa. Lähes kaikki ”vaihtoehtoiset” hoitomuodot, kuten akupunktio perustuvat suorasti tai epäsuorasti pranan, tai chin virtauksen vahvistamiseen ja syvään viisauteen siitä, että kaikki ilmiöt maailmassa seuraavat tiettyjä lainalaisuuksia. Niin ylhäällä kuin alhaalla, niin ulkona kuin sisällä. Mikrokoskmos on makrokosmoksen täydellinen replikaatio, vain mittasuhteet ovat toiset. Ihminen on osa suurempaa kokonaisuutta, ja ihmisen keho on enemmän kuin vain osiensa summa. Juuri esimerkiksi akupunktiossa ymmärretään että sisäelimet liittyvät tiettyihin psykologisiin prosesseihin, tunteet resonoivat tiettyjen elinten kanssa. Hengitys on taikasauvamme moneen fysiologiseen ongelmaan. Tai se voisi olla. Missä on länsimainen lääkäri joka osaa opettaa potilaalleen syvää, hallittua hengitystä, jolla kanavoida niin happea, kuin pranaa kehoon, samalla hermoston toimintaa säädellen? Institutionaalinen terveydenhuolto ei kannusta meitä pysymään terveinä ja hoitamaan itseämme ennalta ehkäisevästi. Päinvastoin. Virallisesti hyväksytyt asiantuntijat kumoavat kerta toisensa ravinnon ja vitamiinien ja etenkin tietoisuuden ja uskomusten merkityksen ihmisen terveyteen. Tuloksena meillä on yhä lääkitympi ja yhä sairaampi kansakunta. Maailmassa myydään lääkkeitä vuosittain yli tuhannella miljardilla eurolla, ala-ikäisille lapsille voidaan suomesssakin määrätä vanhemmilta lupaa kysymättä mieli-ala lääkkeitä ja koirille on omat adhd- ja ahdistus-lääkityksensä. 

Noin puoli miljoonaa ihmistä sairastuu vuosittain tavalliseen influenssaan ja kuten moni tietää, voi influenssa oli helvetillinen tauti ja viedä perus terveenkin sairaala- hoitoon. En suostu hyväksymään sitä, että minkään taudin nojalla ihmisiltä riistetään elanto ja oikeus tavata rakkaimpiaan, sanalla sanoen -ihmis-arvoinen elämä. Minusta on rikos jättää minkään taudin uhan nojalla vanhus kuolemaan yksin, tai eristää lapsi vanhemmistaan, kuten esimerkiksi Californian osavaltiossa tuli lailliseksi tehdä korona- toimien nimissä, tai että minkään taudin nimissä ihmisen kehollinen itsemäärämis oikeus voitaisiin riistää pakko-rokotusten muodossa. Minä otan mieluummin minkä tahansa viruksen ja sairastan sen prosessin läpi, koitti sen päässä sitten paraneminen tai siirtymä toiseen olo- muotoon, kuin annan itseltäni viedä ihmisyyden ja vapauden. Tätä hyvin epätodennäköistä skenaariota ennen aion hengittää keuhkoillani syvään ja voimallisesti, aion kosketella käsilläni multaa, maata, puunrunkoja, lapseni poskia, aion halata ja suukotella, aion maata heinikoissa ja antaa auringon hyväillä ihoani. Aion antaa pranan lävistää minut estettömästi. Aion päättää olla terve ja ennen kaikkea aion päättää olla häpeilemättömän vapaa ja onnellinen, sanovat uutiset mitä hyvänsä. Loppuun vielä kaikille teille luonnossa liikkujille erään alkuperäiskansan edustajan neuvo: Kun menet viidakkoon, älä peseydy, äläkä missään nimessä käytä parfyymeja tai muita hajusteita, koska silloin eläimet haistavat sinut, sinun erillisyytesi, luonnottomuutesi -et kuuluu joukkoon, olet uhka, ja sinua vastaan on hyökättävä.